Retki Marjaniemen Melojien vieraaksi 3. – 4.7.2021

Lauantaina 3.7.21, neljä autoa starttasi kajakit katoilla, aamuseitsemältä Lappeenrannasta kohti Helsinkiä ja Marjaniemeä. Perillä meitä odottivat Marjaniemen Melojien Juha Laukkanen ja Vesa Roth, jotka olivat lupautuneet päivä- ja yöretken vetäjiksi. Pakkasimme kajakkeihin tarvikkeet retkeä varten. Suunnitelman mukaan melat olivat vedessä klo 11. Matkaan kohti Helsingin keskustaa lähti melomaan kahdeksan SaiLan ja viisi MaMen melojaa, neljälle meistä retki oli ensimmäinen merellä.

Matkalla kauppatorin kautta Suomenlinnaan koimme monenlaista: odottelimme punaisissa valoissa pääsyä Laajasalon kanavaan, ihailimme upeita Tammisalon ja Herttoniemenrannan taloja, alitimme Isoisänsillan, kaarsimme Sompasaaren kanavaan, puikkelehdimme jäänmurtajien välissä, ohitimme kauppatorin ja merikylpylän.

Eteläsataman alueella ei juuri nähtävyyksiä katseltu, kun jouduimme “pesukone-käsittelyyn” satamarakenteista heijastuvien aaltojen ristiaallokossa.  Kieli keskellä suuta meloen katselimme onnellisena, kun Viking Linen iso risteilyalus lähti satamasta turvallisen kaukana meistä. Kuulimme, että sellaisen laivan peräaalloissa kaatuvat kokeneetkin melojat, eikä sitä siis kannata kokeilla. 

Osaavien oppaidemme avustuksella selvisimme laivaväylien ylityksistä hienosti, ja pääsimme Suomenlinnan saarien väliin turvaan. Nousimme rantaan ja pidimme ruokatauon. Pienellä Saimaalla enimmäkseen meloneille oli ylellisyyttä päästä hyödyntämään paikallisten ravintoloiden ja kahviloiden antimia omien kokkailujen sijaan.

Sää oli upea, aurinko helli meitä koko matkan ja kevyt kolme m/s tuuli viilensi liikaa paahdetta. Suomenlinnasta jatkoimme matkaa kohti Santahaminaa, jonka kiersimme aavan meren puolelta. Oli uskomattoman rauhoittavaa katsella merta, jossa saaret olivat pieniä pisteitä siellä jossain kaukana.

Kiersimme vielä Itä-Villingin, ja sen takaa paljastui ensimmäisen melontapäivämme päätepiste: Pikku Leikosaari. Matkaa kertyi ensimmäisenä päivänä 27 melontakilometriä.

Päiväretkeläiset jatkoivat matkaa takaisin Marjaniemeen, kun me jo pystytimme telttoja ja kiinnitimme riippumattoja puihin. Ilta sujui ruokaa laittaen, saunoen, uiden sekä Päivin paistamista letuista ja upeasta auringonlaskusta nauttien. Sileiden kalliorantojen ihastelusta ei meinannut loppua tulla. Nämä upeat maisemat ja tunnelmat yritimme tallentaa kuviin ja mielemme sopukoihin.

Sunnuntaina jatkoimme retkeä koilliseen yhdeksän melojan porukalla. Taitavasti meitä SaiLan innokkaita tutkimusmatkailijoita luotsasivat Vesa ja Päivi. Vuosaaren sataman ohitus vähän jännitti. Tarkkailimme, alkaako jokin satamassa olevista aluksista tuprutella savua lähdön merkiksi. Satama-alueen jälkeen meloimme mannerta myötäillen Karhusaareen ruoka- ja lepotauolle. Tauon jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle. Pienen sekä Suuren Karhusaaren pystysuoraan nousevat kalliot olivat vaikuttava näky. Mågsholmenin länsipuolen matalikolle haaksirikkoutunut Gerda-kaljaasi oli seuraava tutkimuskohteemme https://urbanex.ninja/kohde/hylatty-hiekkajaala/. Kolme innokasta geokätköilijää nousi alukseen etsimään kätköä, muiden sillä aikaa pidellessä heidän kajakkejaan tallessa vellovassa aallokossa.

Etsinnän aikana aallot olivat löytäneet tiensä kajakkeihin. Ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa, täytyi suorittaa tyhjennysoperaatio. Lähestyessämme jälleen Vuosaaren satamaa Vesa tarkisti 0100100 Merellä -sovelluksesta, onko aluksia lähdössä tai tulossa. Koska liikkeellä oli vain yksi, ruoppaajalle proomua tuova pienempi alus, uskaltauduimme melomaan rahtialusten edestä. Eipä tosiaankaan olisi mukava kohdata samoja aluksia väylillä.

Kiersimme Uutelan ja poikkesimme katsomaan Uutelan kanavaa. Kanavan päästä löytyi vesiputous. 

Kierrettyämme Kallahden, ihmettelimme kaukana rannasta meressä käveleviä auringonpalvojia. Ranta oli tosi pitkälle matala ja alue kivikkoinen; joku taisi käväistä kivellä kajakillakin. Matka jatkui vielä Ramsinniemen ympäri ja pian oli matkamme lähtöpaikka taas edessämme. Matkaa toisena päivänä kertyi 32 km.
Retki oli ikimuistoinen, ja haikein mielin suunnistimme kotia kohti. Milloinkohan tarjoutuu seuraava mahdollisuus lähteä merelle..? Sitä odotellen.

Monet lämpimät kiitokset Marjaniemen Melojille retken järjestämisestä!

Teksti: Eeva Rasa
Kuvat: Päivi Vaattovaara